Olen asunut jo yli kuukauden ystävieni kanssa. Yksinäisyyttä, eikä
yksityisyyttä paljoa enää ole, mutta se sopii minulle. Josku täällä elo
on kuin lentämistä, joskus taas on pakko lähteä jonnekkin, ettei
tartuta muihin kaikkea sitä huonoa tuulta, joka lähtee pienistä
jutuista, mutta monta pientä juttua paisuu yhdeksi isoksi. Menneisyyttä
en jaksa alkaa kelaamaan, elän mielumin nyt. Täällä on huomannut sen,
että jos yhdellä ihmisellä on ongelma, niin kaikilla on. Kaikki on
erillään, mutta kuitenkin niin yhdessä.
Eilen tuoksui kesä. Muistajo tuli mieleen, ja varsinkin eräs henkilö.
Tänään hän soitti, että olisi nyt raahessa, ja meillä ois mahdollisuus
nähdä. Se saikin minut miettimään sattumaa. Taas. Tiede selittää sen
niin, että monia asioita tapahtuu, ja pakko niistä joidenkin on
yhdistyttävä kummallisesti. Kaikki varmaan tietää, minunkin juuri
selittämän tilanteen; mietit jotain ihmistä, ja hän kävelee vastaan.
Olen jo kauan lukenut James Redfieldin kirjaa "yhdeksän oivalluksen
tie", jossa asiasta puhutaan näin: "Me
koemme arvoituksellisia yhteensattumia, ja vaikka emme vielä
ymmärräkkään niitä, tiedämme, että ne ovat todellisia. Me aistimme
jälleen, kuten aikoinaan lapsina, että elämässä on toinenkin puoli,
jota emme ole vielä löytäneet, että kulissien takana on käynnissä jokin
toinen tapahtumasarja." Kirja kertoo ihmisen henkisestä muodonmuutoksesta. Hidasta lukea, koska täytyy ajatella niin paljon, mutta voin kai suositella.
Teki äsken mieli lähteä rantaan lukemaan, mutta en ole, niin kuin se poika punaviinin kanssa. Harmi.
Olen yrittäny vältellä sitä turhaa alkoholin juomista, joka saa vaan
olon fyysisesti paskemmaksi. Aamuisin herätessä masentaa, vaikkei tiedä
miksi. Ehkä edellinen ilta, ei tuonut sitä, mitä odotti. Kesä
tulee. Ahdistaa ajan kuluminen, vaikka eipä sitä varmaan olisi
valmiimpi tulevaan, kuin nyt, vaikka enemmän aikaa olisikin.
maanantai, 22. toukokuu 2006
Kommentit