Tekee mieli mennä uskoon. Tai jonku henkisen viisastumisen mää haluaisin nyt kohdata. Sellaisen itsemuutoksen. Ehkä pitäis aloittaa uus harrastus, tai muuttaa! Sellainen ahdistus on, että tarvis jonku käänteen, vaikka kyllä elämä on pari päivää tuntunu uudelta, koska on tullut oltua sellaisten kavereiden kanssa, joiden kanssa ei ole tullut parina kuukautena intensiivisestä oltua. Tiiättekö sen ku menee, vaikka uuteen kouluun, tai työpaikkaan ja siellä on uusia ihmisiä, ja niiden kanssa tekee vaan mieli olla. Joskus pentuna oli semmosia kaverijaksoja aina, että hengas jonku kans aina vaikka kuukauden ja oli sen paraskaveri ja sitten taas tyypit meni kiertoon. Kai se niillä toimii.  Ja kai se toimii vielä nytkin. Tulee sellaisia jaksoja, että aina jodenki kanssa tulee vietettyä aikaa, ja ajattelee, että "eilen oli hauskaa tämän kanssa, niin miksen soittaisi hänelle tänäänkin". Mutta ku vanhemmaksi tulee, niin tulee niitä tyyppejä, jotka ei kierrä, vaan aina on.

Minä olen paskaa lintujen. Minä olen paskaa lintujen. Minä olen paskaa lintujen. Minä olen paskaa lintujen. Minä olen paskaa lintujen. Minä olen paskaa lintujen. Minä olen paskaa lintujen. Minä olen paksaa lintujen. Minä olen paskaa lintujen. Minä olen paskaa lintujen.